Muistoissa
WILSON, Wilsonville From Balihara Ranch 31.8.2016 - 5.11.2022
kasvattaja Jana Stefancova kennel Balihara Ranch Slovakia
näyttelyt: Paras Urospentu x 2, VSP pentu x 2, Kaikkien rotujen näyttely Paras Uros 3 vara-SERTI
Paras Uros 1. sija, SERTI, VSP
JCH Nausicaa van`t Stokerybos - CH, JCH Nellyvill`s Less Is More
SAIMI, GoldBern`s Bold Sparkling Rose 20.5.2012 - 25.5.2022
oma kasvattimme Sylvin ja Viljon tyttönäyttelyt: Useita Erinomainen laatuarvosteluja, luokkasijoituksiaja SA palkintoja. Paras Narttu sijoituksia, vara-SERTI, CACIB
emä: Gladtail Rumbling Rose - isä: Fi MVA Kiantime`s Wild Thing
kuvat: Anu Kilponen
 
ESTERI, HePW-2016 VPW-2016 GoldBern`s Gift for the heart 25.3.2016 - 28.2.2022
oma kasvattimme
näyttelyt: Jyväskylä INT 13.11.2016 ROP-pentu
10.12.2016 Helsinki Puppy Show winner 2016
11.12.2016 Voittaja Puppy Show winner 2016
Paras Narttu 3. sija
Jyväskylän kansainvälinen näyttely 10/2017: Näyttelyn kaunein narttuberni
Paras Narttu 1, SERTI voittaja, CACIB voittaja ja VSP
Ballyhara`s Nordic Princess - Berndream`s Copy Of my Fun-Dad
 
SYLVI, Gladtail Rumbling Rose 31.7.2008 - 2.6.2020
kasvattaja Anne Virenius, kennel Gladtail
näyttelyt : useita erinomainen laatumainintoja, luokkasijoituksia sekä paras narttu sijoituksia
ROP - pentu x 4, vara - SERTejä , SERTI
emä: Gladtail Heaven Sent - isä: Solstrimmans Ztargleam
Sydän täynnä ihania muistoja Sylvin kanssa, en olisi upeampaa koiraa voinut toivoa. Ja sitä kiitos kasvattaja
Annelle, että saimme Sylvin omistaa. Sylvi oli erityisesti minun rakas ystävä, kuin ajatus, se todella tiesi mitä
ajattelen jo pelkästä katseesta. Sylvin luonne oli täyttä kultaa ja sain myös Sylvin kanssa harrastaa näyttelyjä
ja opin Sylvin kanssa paljon matkan varrella. Kotitouhuja ja metsälenkkejä mummo rakasti loppuun asti yli
kaiken ja sai viettää todellakin terveen elämän. Yhtäkkiä voimat hiipui ja vastaan tuli vanhuus, tästä mummosta
en olisi todellakaan halunnut luopua koskaan. Sylvi opetti minulle paljon, miten koira voikaan olla kuin ajatus...
Sylvi oli meille myös todella tärkeä koira kasvatus mielessä, tästä upeasta koirasta ja suvusta olemme aloittaneet kasvatuksen. Sylvi on meidän kantanarttumme, enkä olisi parempaa sukua voinut toivoa. Sylvi on jättänyt jälkeensä upeita jälkeläisiä tänä päivänä monessa sukupolvessa. KIITOS RAKAS SYLVI kaikesta mitä saimme kanssasi kokea.
" Sinä tulit suoraan sydämeen,
sinä toit lohdun murheeseen.
Sinä olit pieni,
mutta silti suuri niin,
jäät luokseni ainiaaks ajatuksiin.
Nuku rauhassa pieni koiraenkeli,
joka siipiään maailmassa kokeili.
Lennä takaisin koirien maailmaan,
sinne mistä tulitkin aikoinaan.
On ikävä suuri ja loputon,
mut sinun onnesi yksin tärkeintä on.
Tule uniin, tule tuulenhenkäyksiin,
tule elämäin illan ja aamun ruskotuksiin. "
 
VEIJO, FI MVA Douglas From Balihara Ranch 1.9.2009 - 13.6.2020
kasvattaja/breeder Jana Stefancova Slovakia, kennel Balihara Ranch
näyttelyt : useita erinomainen laatumainintoja sekä luokkavoittoja, SA-palkintoja, vara-SERTejä,
PARAS UROS 1 x 2, SERTI x 3, VSP, VSP veteraani, Rotunsa Paras Veteraani
Suomen muotovalioksi Äänekoskella 27.7.2019 FI MVA
Evita Peron from Orsina`s Land - Reginald from Balihara Ranch
Ajatuksia Veijosta, Veijo oli jotain suurta! Kaikinpuolin, suuri ja muhku uros berni jolla myös sydän täyttä
kultaa! Veijo eli pitkän ja terveen berni elämän ja mikä hienointa saamme myös nauttia hänen upeista
jälkeläisistään ja tätä sukua olemme jatkaneet kasvatuksessa. Veijon kanssa koettiin monet asiat ja paljon
uutta berni elämästä ja harrastuksista. Jalostus mielessä Veijo oli mahtava uros ja myös suuri persoona meidän
perheessä ja laumassa. Aina iloinen hännän heiluttaja ja muiden paimentaja. Enemmän kuin kiitollinen kun saimme
Veijon meidän elämäämme, tästä kiitoksia Slovakiaan Janalle, parempaa koiraa ei olisi voinut toivoa.
Suuri mies Veijo, olet aina meidän muistoissa ja sydämessä.
Elvi, Ballyharas`s Nordic Princess 15.11.2011 - 15.7.2018
Elvi mamma on poissa, voi rakas Elvi mamma. Kirjoitellaan ajatuksia kun surun myötä pää selkenee.
 
VILJO, FI MVA Kiantime`s Wild Thing 30.10.2005 - 25.6.2018
kasvattaja Anu Kilponen, kennel Kiantime`s
näyttelyt : lukuisia menestyksiä näyttelyissä sekä metsästys kokeissa, Suomen muotovalio titteli FI MVA
emä: Kiantime`s Magic Of Love - isä: Kiantime`s Resque My Heart
Suuri persoona Viljo pappa on poissa, pitkän ja hienon elämän eli Viljo. Paljon on sydämessä ihania muistoja...
Viljo se oli todellakin persoona isolla p:llä, meidän lauman topakka johtaja ja Viljo oli oikein touhun mies aina.
Viljon kanssa mikä tahansa harrastus oli suurta iloa ja vauhtia riitti lajiin kun lajiin! Hän oli aina iloisena mukana joka
asiassa. Monet upeat harrastus muistot koimme tämän herran kanssa, näyttelyissä, tokossa ja taippareissa ja
ennen kaikkea kotona vauhtia riitti ja iloista touhua aina, ei ollut Viljolla huono päivää. Onneksi hän elää muistoissamme ja upeita jälkeläisiä on sekä kotona että maailmalla. Viljo antoi meille paljon ja hänen kanssaan
opimme paljon koira elämästä. Viljolla on myös niin tärkeä rooli meidän kasvatuksessa, Viljo on meidän
kanta uroksemme josta saimme kasvatuksen aloittaa. Lepää rauhassa rakas touhu pappa !
" Se, mitä olimme, olemme nyt.
Se, mitä meillä oli, on edelleen.
Yhteinen menneisyys,
lähtemättömästi läsnä.
Kun siis kuljet metsässä,
jossa kuljimme yhdessä ja
etsit aurinkoiseslta pientareelta varjoani,
kun pysähdyt kukkulalle katselemaan
kaukaisuuteen
ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua,
etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi.
Ole hiljaa.
Sulje silmät.
Hengitä.
Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
En ole poissa, kuljen mukanasi,
aina sinussa. "
Tyyne , Berminas Chena Chabitte 24.5.2008 - 5.10.2017
Voi Tyyne rakas... menetimme suuren persoonan. Tyynen mukana lähti todellakin pala sydäntä...
Tyyne oli todellakin meidän lauman suuri persoona ja oikea super mamma berni. Tyyne oli meidän ensimmäisen
bernimme Topin tyttö ja ei olisi voinut mahtavampaa ensimmäistä bernimammaa meille voinut sattua. Rauhallinen, varma kuin ajatus oli tämä bernityttö joka myös piti lauman järjestyksessä että homma pelaa. :) Terveen ja pitkän elämän sai Tyyne elää ja Tyynen jälkeläisiä saimme maailmalle aikamoisen määrän. 3 pentuetta Tyyne hoiti
kunnialla maailmalle. Tyynellä ei ollut elämänsä aikana mitään sairauksia, sitten mummopäivillä iski todella paha kohtutulehdus, jota ei saatu hoidettua ja pakko oli tuumia että leikkaus olisi ollut jo aika iso iäkkäälle berni mummolle. Viimeisen kesän aikana Tyynekin oli jo vanhentunut selvästi, mutta vauhtia riitti kyllä aina loppuun asti.
Ihania muistoja Tyynestä kuva albumit ja ajatukset pullollaan. On niin upeaa että saamme seurata kaikkien näiden
Tyynen jälkeläisten kasvua ja elämää ja kasvatustyössämme näkyy Tyynen olemus selkeästi. KIITOS tästä ihanasta
bernimammasta Terttu ja Masa, lepää rauhassa Tyyne rakas.
 
METU - Kiantime`s Lisenced To Love 7.5.2003 - 10.5.2016
"Olen tuskista vapaa ja mukana tuulen,
saan kulkea rajalla ajattomuuden. Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteissa aamun pisara hento. En ole poissa vaan luoksenne saavun,
mukava jokaisen noussevan aamun ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä. "
Metu rakas... jaa mitähän metusta... juttua riittäisi vaikka kuinka ja paljon. Suru vaatii aikansa ja nyt
voi jo vähän iloisin mielinkin muistella rakasta ystävää. Metu oli koira joka oli todellinen persoona ja
opetti meille todella paljon koiran elämästä. Metu sai elää pitkän ja hyvän elämän! Vanhuuden päivillä
parasta vissiin oli se kun sai lähteä naapurista päivittäin herkkuja hakemaan. Ja Metu oli ikuisella dieetillä!
Metu jäi varmasti kaikkien meidän sukulaisten mieleen iloisena ystävänä, todellisena kaikkien kaverina.
Koira, joka meidän kanssamme kulki peräti 13 vuotta, siihen mahtuu paljon kokemuksia. Persoonallisempana
ja hauskana juttuja se varmasti kun pelasimme joskus korttia yömyöhään niin eikös Metu istunut oikein
tuolilla pelikortti pöydässä ja seurasi peliä ja odotti popcornia. Kun ulos teranssille katettiin ruokapöytää
niin kukapa muukaan siellä ensimmäisen istui puutarha tuolissa odottamass sapuskaa kun Metu. :)
Niin persoonallinen ja hauska mies kertakaikkiaan. No, mutta iloisia kokemuksia Metun kanssa riitti
vaikka kuinka paljon, KIITOS ihanasta koirasta Kiantime`s ja Anu Kilponen. Metu myötä alkoi myös meidän
pitkä ystävyys... Tämä kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja tuo ilon kyyneleet silmiimme.
SEVERI - Berndante Great Gentleman 25.5.2007 - 7.3.2013
" En viereesi voi tulla, vaikka kuinka tahtoisin.
Katso linnunradan reunaa, siellä lennän iltaisin. "
Aina iloista hännän heiluttajaa ikuisesti kaivaten, nyt olet vapaa kivuista...
Severi jaksoi olla aina meidän perheen ja berniporukan ilopilleri, aina loppuun asti. Vaikkakin kivut
varmasti joskus haittasivat, mutta luonteeltaan aina iloinen ja kaikkien ystävä Severi aina oli.
Muistan aina sen reissun kun Severiä haettiin Viialasta yhdessä siskonsa Minnin kanssa.
Mitä ihanin perhekoira oli tämä herra ja säilyy aina muistoissamme. Monet ihanat muistot tulee mieleeni
kun tätä kirjoitan... Kunnia meidän ensimmäisistä bernipojista Topista ja Severistä
kuuluu edesmenneille pitkän työn bernien kasvatuksessa tehneille Ullalle ja Heikille.
Olen aina mielessämme ja lenkkipoluilla ajatuksissamme....
- Veera, Henkka, Aaro ja Kerttu
SULO - Kiantime`s Quiet Whisper 18.2.2004 - 29.9.2011
" Nuku rakkaani nyt, anna pilvien sinua kantaa. Varjossa laaksojen, valossa tähtien.
Nuku rakkaani nyt, koko maailma sinulle laulaa. Kaikista äänistä, untasi valvomaan jään. "
Suru on niin suuri, Suunnattomasti iloista Suloa kaivaten....
Enenpää en voisi kultaisestani toivoa!
Sulo tuli meidän toiseksi koiraksi aikanaan ja siis Metun kaveriksi. Metu ja Sulo olivatkin aivan ylimpiä ystävyksiä loppuun saakka. :) Sulo oli meidän lauman "ilopilleri" ja silputtaja.... siellä missä Sulo, siellä oli varmasti joku puun silppukasa. Sulo oli upea kultainen, enempää en voisi todellakaan kultaisesta toivoa. Sulo oli todellinen harrastuskoira mutta myös upean luonteinen kotikoira. ISO KIITOS ANU tästä ihanasta koirasta! Sulo oli viimeiseen asti meidän lauman johtaja, lenkille lähtiessä Sulo haki pannuhuoneen lattialta heijastiliivin ja toi sen että nyt sitten tämä "johtaja" liivi päälle ja menoksi.... Kun se sai liivin päälle, se odotti tien vasemmasa reunassa lähtöä kunnes muu lauma oli perässä. Sulon kanssa harrastin tokoa peruskursseista jatkokursseihin ja kokeisin sekä kävimme ahkerasti agilityssä. Sulon myötä se harrastus vei mennessään ja Sulo nautti siitä yli kaiken. Näyttelyissäkin Sulo kävi paljon, meilkein jokaisesta näyttelystä se nappasi ERI:n ja käyttäytyi kuin herrasmies. :) Oli aikamoinen ilo juosta tämän iloisen menijän kanssa kehässä mutta eniten nautimme yhdessä normaaleista päivätouhuista ja lenkkeilyistä. Koko elämänsä Sulo oli terve ja tämä tulikin aivan kuin salama kirkkaalta taivaalta. Diagnoosi olikin pahasti "silloutuneet" eli luutuneet selkäranka nikamat sekä ilmeisesti paha välilevy tyrä. Lääkärin kanssa yhteinen päätös oli että tätä ei kannattanut alkaa hoitamaan.... Joten teimme jälleen raskaan päätöksen ja Sulo nukkui ikiuneen. Kovin on raskaita nämä asiat... SULO olit niin RAKAS!!!
Nuku rauhassa rakkaamme, ja niinkuin poikamme Aaro 3 v sanoi.... ´
"Taitaa nyt meidän Rauni-pappa hoitaa Suloa tuolla taivaalla! Ja siellä se Sulo nyt tekee puunsilppua taivaassa. "
TOPI alias TOIVO MATIAS - BorthosBenjamin 8.8.2004 - 25.1.2010
" Se meni vain nukkumaan ja se nousee vielä uutena päivänä uudelleen.
Ei tämä riitä, ei se tähän jää. Sun seuraavaan elämään aion myös löytää,
En sitä suostuisi häviämään, aion löytää tieni sinun uuteen elämää... "
Meidän suunnaton suru, ei sitä voi sanoin kuvata. Topi jätti elämäämme
liian ison aukon. Meidän "iso ukko", tukemme ja turvamme. Miten voimme
jatkaa ilman sinua, mikään ei ole mitään ilman sinua...
Suunnattomasti meidän ukkoa kaivaten....
Topi, olit kaikkea mitä voimme ikinä toivoa!
Voisin sanoa että Topin kanssa elämä oli ihanaa seikkailua.... Meillä oli ennen Topia vain kultaisia noutajia ja berniä aloimme tarkoin harkitsemaan kun mieheni Henri ihastui niihin näyttelyssä.
Ulla Hänniseltä kyselimme berniä useampaan kertaan ja sitten eräänä päivänä Ulla soitti ja kertoi että haluaisimmeko lähteä hakemaan berniä Tallinnasta. Huh, ajattelin että mikähän tämä juttu oikein on, mutta päätimme lähteä juttuun mukaan. Seikkailu alkoi siitä kun lähdimme Tallinnasta hakemaan pentua, laivalla yli ja jännitys sen kun nousi. Muistan aina sen päivän kun menimme talon pihaan niin ihania isoja mustia karvapalloja juoksi vastaan. Topi oli meille valittu ja se oli aivan ihana pentu!
Ja niin matkustimme Topin kanssa koti Suomeen, silloin pentuna Topista jo huomasi että se oli todella kiltti, rauhallinen ja sellainen sopeutuja. Topi tuli siis meille syksyllä 2004 ja oli todella toivottu perheenjäsen.
Topi oli todella elämämme berni, kiltimpää, luotettavampaa, lapsi rakkampaa ja ystävällisempää talon vahtia saa hakea. Topi oli pentu jota kaikki tulivat aina ihailemaan, varsinkin sen tassuja. Muistan aina kun vein Topin ensimmäiselle rokotuksella eläinlääkäriin niin kaikki ryntäsivät katsomaan sen ylisuuria tassuja. Topista kasvoi todella hieno koira, monet näyttelyt tuli kierrettyä. Ja Topin myötä myös tutustuimme tähän bernimaailmaan, yksi hienoin hetki oli kun läpäisimme Topin kanssa jalostustarkastuksen ja saimme hienot kuvaustulokset... tästä alkoikin kehittyä suuri haave että joskus saisimme Topin pennun. Ja onneksi haaveemme toteutui, yhdessä Tertun kanssa suunnittelimme pentuetta Topille ja Pepille. Sitä iloa ei voinut sanoin kuvata kun Peppi pyöräytti 9 pentua ja siitä pentueesta meille tuli Tyynen tyllerö. Ja upeita pentuja onkin kaikki!
Tästä olemme ikuisesti kiitollisia! Topi elää meillä nyt Tyynen kautta.
Tyyne on luonteeltaan hyvin samantyyppinen kuin Topi ja jatkaakin Topin sukua meidän perheessä.
Topi rakasti lenkkeily retkiämme metsissä ja makoilua ulkosalla vahtiessa taloa. Se myös tykkäsi yli kaiken potkuri ja pyörälenkeistä. Topi oli myös aivan upea reissukoira, monet hienot reissut tuli Topin kanssa tehtyä, yksi reissu on jäänyt mieleen kun olimme Turussa erikoisnäyttelyssä ja ERI napsahti. Topin kanssa oli upeaa juosta kehässä.... herralla oli näköä ja kokoa vaikka muille jakaa! Topi myös rakasti tokoilua, suoritinkin Topin kanssa tottelevaisuuskokeen peruskurssin ja sitten touhuilimme kotona omaksi iloksi temppuja ja vedimme pulkalla puita sisälle uunin lämmitykseen. Topi oli sellainen "syliberni" joka rakasti haleja ja silityksiä, herra piti myös aina lauman koossa lenkeillä ja toimi ns. "poliisina" joka paikassa. Topi oli synnynnäinen haliberni...
Tähän asti Topi eli todella terveen elämän, ei ollut mitään harmeja... tämä tulikin vastaan aivan kirkkaalta taivaalta. Muutama päivä sitten Topi alkoi kävellä huonosti ja sitten sunnuntaina halvaantui alta koko takapää, jalat eivät enää kantaneet. Maanantai aamuna Topi vietiin eläinsairaalaan, jossa tutkimukset alkoivat... se oli aivan kamala järkytys! Havaittiin sydämessä iso kasvain.... Aiemmin Topilta hoidettiin takapäästä adenoomaa, joka vaivaa uroskoiria joilla on korkea testosterooni taso. Topi kun on ollut aina todella hanakka noiden tyttöjen perään. : ) Asia saattaa liittyä siihen että se olisi levinnyt ärhäkästi elimiin. Sattumanvaraista, harvinaista ja huonoa tuuria... Niinpä. Elämäni kauhein päivä kun tämä tapahtui, päätettiin nukuttaa Topi ikiuneen. Olin Topin vierellä pitkään ja se nukkui rauhallisesti minua katsoen pois.... Nyt se paimentaa meidän porukkaa tuolta ylhäältä käsin ja haukkuu meille sieltä aina ne mahtavat lenkille lähtö haukut. Itkettää valtavasti ja tuntuu niin tyhjältä ilman meidän isoa herraa. Topin upea koko ja mahtava olemus täytti meidän koko talon ja sydämet.
Tuhannet kiitokset aivan upeasta koirasta Anulle ja Urmakselle Tallinnaan.
Miksi tämä piti tapahtua juuri Topille, emme voi ikinä ymmärtää.... Rakastamme sinua ikuisesti!
ROKI - Marein Magic Smile 28.5.1993 - 1.10.2008
" Aina kun jotain häviää, aina jotain jäljelle jää
Aina kun tuntee ikävää tietää että omisti jotain tärkeää."
Olit minulle rakkaista rakkain, jätit iso aukon elämääni.
Ikuisesti Rokia kaivaten
Veera
Rokia kaipaamaan jäi iso joukko koiraystäviä ja "ihmisystäviä".....
Henkka, Aaro, Anu, Kalle, Raisa, Mummo, Pappa ja kaikki muut sukulaiset.
Metusalem, Sulo, Viljo, Topi, Severi, Tyyne ja Sylvi.
Roki tuli meille heinäkuussa 1993 kun saimme siskoni kanssa "huijattua" äitimme ostosreissulle Äänekoskelle ja sitten huomautimme ohimennen että voitaisiin samalla reissulla käydä katsomassa pentuja. Pentuja oli kymmenen ja yksi ainoa ruskea uros... katsoimme pennut ja lähdimme pois.
Ajoimme kilometrin verran kotiin päin ja autossa oli aivan hiljaista, kunnes äitini teki äkkijarrutuksen ja sanoi että ei muuta kun pentu kyytiin. Siitä sitten alkoi minun taival koiranomistajana, Roki oli upea rauhallinen ja todella kiltti koiranpentu. Rokin kanssa kävimme koirakoulussa, lenkkeilimme ahkerasti ja kävimme uimassa ja Roki oli kaikkialla minun mukanani. Monet kerrat kävin Rokin kanssa kyläkaupalla syömässä jäätelöä ja siinä sitten Rokia kävi tervehtimäsä aina koko Äijälän kylän väki. Rokista tulikin koko Äijälän kylän "maskotti", kaikki kylällä tunsivat Rokin. Siihen aikaan taisi olla melkoinen ihme kylällä koira, joka on irti ja kulkee ihmisillä joka paikassa mukana. Koska kylällä oli siihen aikaan vain metsästyskoiria tarhoissa. Muutamia kertoja Roki karkaili kylän keskustaan perhoskoira narttujen perään.... ja siinä herra sitten aina odotti seurantalon pihassa että jokohan se isäntäväki tulisi autolla hakemaan. Tuotiinpa Rokia muutaman kerran oikein virallisella kylän taksilla kotiin kun se oli tullut tiellä vastaan taksimiestä.
Roki lenkkeili elämänsä aikana todella paljon... Se lähti aina mukaan jos vaan joku pyysi lenkille. Ja yksi Rokin lempipaikkoja oli isäni hiace ja nyt myöhemmin sitten mieheni henrin hiace. Isänä teki Rokille oikein hienon koirankopinkin mutta herrapa päätti olla menemättä sinne, eikä koskaan käynytkään siellä kopissaan. Mieluisin makoilupaikka vapaa-aikana oli hiacen koppi ja sisällä tietysti sohvat. Joskus jos päivällä isäni veli tuli lainaamaan hiacea puiden hakuun, Roki vaan istui kyydissä koko jyväskylän reissun. Roki oli koko elämänsä todella terve, eläinlääkärissä käytiin vain rokotuksilla ja lonkkakuvauksissa, lonkat Rokilla oli molemmat A:t ja herran ruokintaohjeet pentuna kasvattajalta olivat kaurapuuro ja siihen vähän lihaa sekaan, ja jälkiruoaksi piimää tai viiliä. Puurolla Roki kasvoi ja söi koko ikänsä kotiruokaa, aivan lempiherkkuja olivat Forssan maksalaatikko, perunavelli, porkkanalaatikko, makkarat ja tietysti äitini tekemät lihapiirakat. Lihapiirakat tosin piti ensin piilottaa perunapeltoon muutamaksi viikoksi ennenkö ne pystyi syömään. Mielipuuhaa oli myös aamulenkillä joka ikinen aamu myyrien kaivaminen, niitä Roki kävi myös itse kaivamassa päivällä jos ei ollut muuta tekemistä.
Itse olin tosiaan vasta 13 vuotias kun sain Rokin, äitini hoiti Rokia kun olin päivisin koulussa. Roki tiesi aina joka ikinen päivä mihin aikaan tulen koulusta. Siinä se odotti meidän mäen päällä kun pyöräilin koulusta ja joskus äitini käski sitä lähtemään vastaan ja niin se jolkotteli nätisti vasenta tien reunaa minua vastaan äijälän kylälle. Sen ajan kun olin opiskelemassa Roki asusteli kotonani äijälässä isäni, äitini ja siskoni kanssa, koska en voinut pitää sitä sinä aikana. Kyllä oli aina viikonloppuisin hurja kiire kotiin perheen ja Rokin luokse. Muistan aina sen päivän kun teimme minun muuttokuormaa opiskelun ajaksi niin Roki meni muuttoauton nurkkaan makaamaan ja ilme oli sellainen että minut sitten kanssa mukaan. Roki näki kyllä kaikki minun elämäni vaiheet ja oli tukena kaikessa. Paras ja rakkain ystäväni!
Sitten vuonna 2004 aloimme rakentamaan mieheni Henrin kanssa taloa minun kotitaloni viereen, kun muutimme sinne, Roki muutti myös. Sinä muuttopäivänä se tuli meille eikä enää mennyt isäni ja äitini luokse muuta kun välillä käymään. Ja vaikka Roki oli elänyt pitkään elämäänsä ilman koirakavereita se sopeutui hyvin vielä elämään uuteen taloon kanssani ja tottui uusiin koiraystäviinsä. Ja saimmekin vielä olla yhdessä monta vuotta lapsuutemme maisemissa. Joka ikinen päivä kun lähdimme muiden koirien kanssa lenkille, Roki lähti mukaan ja teki oman pienen myyränkaivuu-lenkkinsä ja odotti meitä aina sitten omassa pihassa kun tulimme lenkiltä. Kesällä 2008 Rokin takajalat alkoivat heikentyä ja liikkuminen alkoi käymään hankalaksi. Vanha-herra köpötteli kuitenkin joka päivä omat pienet lenkkinsä viimeiseen asti, Roki ehti täyttää 15 vuotta ja 5 kuukautta kunnes oli pakko tehdä päätös ja hyväksyä ettei Roki elä ikuisesti. Muuten olisi herralla toiminut kaikki mutta jalat eivät enää pysyneet menossa mukana. Roki nukutettiin ikiuneen 1.10.2008, se oli yksi elämäni vaikeimmista päätöksistä mutta varmasti herralla on nyt hyvä olla ja se tarkkailee tätä meidän touhua jostain yläilmoista :)
Olet aina sydämessämme ja tulemme aina kaipaamaan sinua!
|
